Moni videopeliharrastaja on varmasti haaveillut jossain vaiheessa ikioman pelin tekemisestä. Oli ajatus pyörinyt myös omassa takaraivossani suurin piirtein siitä saakka, kun ensimmäistä kertaa haparoivin käsin tartuin kasibittisen Nintendo Entertainment Systemin kolhoon ohjaimeen. Halusin tehdän pelin, vaikkei minulla ollut aavistustakaan miten se tapahtuisi.
Mutta pakko se oli tehdä.
Nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin tuo harras unelma on hitaasti, mutta varmasti ottanut askeleita kohti todellisuutta. Jo usean vuoden ajan olen ystäväni kanssa kehittänyt harrastuksena yhteistä peliprojektia. Nyt haluaisin kertoa kyseisen projektin tarinan dev diaryn eli kehityspäiväkirjan muodossa.
Tämä kehityspäiväkirja toimii paitsi kurkistuksena pelimme kehityksen kulisseihin, myös eräänlaisena apukeinona omien poikkeuksetta sekavien ajatusteni jäsentelyssä. Kenties sitä kautta viimein keksin, mitä se pelin tekeminen oikeastaan on.
Ehkä joku muukin pelin luomisesta haaveileva saa tästä "päiväkirjasta" joitain vinkkejä tulevaisuuden varalle – jos ei muuten, niin ainakin varoittavien esimerkkien muodossa.
Nyt kun pakolliset esittelyt on saatu pois alta, aloitetaanpa alusta. Ihan kirjaimellisesti.
Dev diary osa 1: Kuinka kaikki alkoikaan
Joskus herran vuonna 200X tulin rekisteröityneeksi Nintendo Suomen virallisille foorumeille, jotka vielä ainakin silloin tunnettiin Nintendo of Finland eli tuttavallisesti NOF-foorumeina. Keskustelualueella tutustuin moniin mielenkiintoisiin persooniin ja löytyipä joukosta sellaisiakin, joiden pelimaku vastasi hyvin omaani.
Jossain vaiheessa erään käyttäjän (joka sattui vieläpä olemaan oikealta nimeltään kaimani) kanssa tuli puheeksi foorumin riehakkaista käyttäjistä ammentavan pelin tekeminen. Koska satuimme molemmat vieläpä pitämään kovasti kaksiulotteisista räiskintäpeleistä, oli aivan päivänselvää, että pelimme tulisi edustamaan kyseistä genreä.
Niinpä löimme ilman sen suurempia suunnitelmia päämme yhteen ja aloimme työstää peliä intoa puhkuen. Tuttavani huolehti pelin koodauksesta ja omalle kontolleni jäi pelin grafiikan piirtäminen. Eipä aikaakaan kun yhden tason pituinen demo näki päivänvalon ja kansa hurrasi! Askel kohti lapsuuden pitkäaikaista unelmaa oli otettu.
Kunhan ensimmäisen demon julkaisun vapauttamasta euforian tunteesta oli toivuttu, seurasi paluu maanpinnalle. Hiljalleen alkoi käydä ilmi, ettemme olleet kaverini kanssa aivan samalla aallonpituudella projektin suhteen. Tai no, käytännössä tämä tarkoitti sitä, että höyrysin kyseiselle henkilölle jatkuvasti tajuntaa (ja varmastikin myös verisuonia) laajentavista ideoistani ja siitä kuinka kaiken piti toimia tismalleen kuten mielessäni olin kuvitellut. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa projekti alkoi hiipua kasaan, osittain siksi, että suurudenhullut ideani yksinkertaisesti hidastivat koodaajan työntekoa liikaa. Lopulta peli katosi historian hämäriin yhtä nopeasti kuin oli tähän maailmaan ilmestynytkin.
Enpä tosin itsekään vielä tuolloin tiennyt, että oman unelmapelini tarina ei ollut vielä alkanutkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti