The Little Indie Game That Could

Indiepeli tai oikeastaan koko indie käsite tuntuu kokeneen viime vuosina jonkin sortin inflaation. Alun perin termillä tarkoitettiin lähinnä pienten tiimien tuotoksia, joilla ei ollut takanaan julkaisijan rahallista tukea. Nyttemmin indiestä on tullut miltei AAA-pelin veroinen kirosana, jolla voi halutessaan tarkoittaa lähes tulkoon minkälaista peliä tahansa. Määritelläänpä joissain piireissä indie omaksi genrekseen (moi Steam), vaikka kyseessä on pikemminkin tapa tehdä pelejä. Enää kehittäjien ei edes tarvitse elää makaronivellillä ansaitakseen indieleiman, vaan pelin kehitykseen vaadittavat varat voi pyrkiä keräämään kasaan Kickstarterin ja muiden vastaavien joukkorahoituskampanjien avulla. Missä menee indien ja "oikean" pelin raja nykypäivänä, se lienee jokaisen itsensä päätettävissä.

Mutta työnnetäänpä semantiikka hetkeksi syrjään. Miksi ylipäätään vaahtoan juuri nyt indiepeleistä liittyy erääseen tuoreeseen pelijulkaisuun. Maanantaina PC:llä ja iPhonella näki päivänvalon Kero Blaster. Näennäisen simppelin näköisen toimintatasoloikan taustalla lymyää  japanilainen pelinkehittäjä Daisuke "Pixel" Amaya. Vaikka herran nimi ei paljoa sanoisikaan, hänen työnsä herättää varmasti monissa suurta kunnioitusta. Tämä siitä huolimatta, että kyseisen kehittäjän maine kulminoituu hyvin pitkälti yhteen kymmenen vuotta vanhaan peliin. Peliin, joka käytännössä loi kokonaisen indie-pelien sukupolven (tulihan se aasinsilta sieltä).

Cave Storyn... tarina sai alkunsa 1990-luvun loppupuolella, kun silloinen opiskelijapoika Amaya rupesi kehittämään peliä vapaa-ajallaan. Urakkaan tuhraantui viisi vuotta, mutta kun Cave Story viimein julkaistiin vuonna 2004 vähin äänin PC:lle, alkoi peli kerätä lumipallomaisesti yhä suurempaa kannattajajoukkoa. Edes kielimuuri ei pelaajia pidätellyt, vaan fanit tekivät pelille oman epävirallisen englanninkielisen käännöksensä. Hiljalleen pelin suosio kasvoi kulovalkean tavoin ja kulttimaine oli taattu.

Viimeisen parin vuoden sisään peli on nähnyt yhden jos toisenkin remaken eri alustoilla, pitäen pelin tuoreena ihmisten mielessä. Eikä suinkaan syyttä, sillä pelin laatu ja suvereeni pelisuunnittelu häkellyttävät vielä tänäkin päivänä. Varsinkin kun pitää mielessä, että kaikki pelin musiikeista (uuh aah) grafiikkaan ja tarinaan on yhden miehen käsialaa.

 

Olen vältellyt puhumasta suoraan Cave Storyn pelattavuudesta tai ylipäätänsä siitä, mistä pelissä oikeastaan oikein lopulta on kyse. Sillä vaikka sitä vahvasti epäilen, jossain tuolla ulkona voi olla vielä onneton sielu, joka ei peliä ole jossain muodossa kokenut. En usko, että taantuminen ylisanojen heittelyyn saati pelimekaniikan kuvaileminen tekisi pelille oikeutta. Pahimmassa tapauksessa antaisin Cave Storysta kuvan kaikkivoipana jumalpelinä. Mitä se ei oikeastaan ole eikä edes yritä olla. Se on silti enemmän kuin osiensa summa. Vaatimattomien lähtökohtien taustalla sykkii pyytteetön rakkaus omaa tuotosta kohtaan ja halu tehdä juuri sellainen peli, kuin itse haluaa. Siksi mitä nöyrimmästi pyydän sinua, arvon lukija, kokeilemaan tätä peliä, jos et sitä ole jo tehnyt. Cavestory.org fanisivustolta löytyy niin linkki alkuperäiseen peliin kuin englanninkieliseen patchiinkin. Ja kyllä, peli on ilmainen.

Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten suuri yleisö suhtautuu Pixelin uutukaiseen. Ilmiö, jonka Cave Story käynnisti kymmenen vuotta sitten, on kasvanut aivan uusiin mittasuhteisiin. Indie-pelit eivät ole enää harvojen valistuneiden herkku, vaan osa valtavirtaa. Sellaisesta harmaasta massasta erottuminen voi olla haastavaa.